15.1. – 2.2.2014

Helen Elde

KUVIA JA KUVITTELUA

akryyli- ja akvarellimaalauksia

Vuoden 2014 näyttelykevään Galleria Saimassa aloittaa 15.1. ”moniottelija” näyttelijä, ohjaaja, kuvataiteilija HELEN ELDE

- Olen aina piirtänyt, lapsuudessani oli jatkuvasti puutetta paperista ja teroitetuista kynistä. Piirtäessäni kuvittelin itseni kauas pois arkitodellisuudesta. Piirroshahmot olivat satukirjoista; keijukaisia ja prinsessoja. Koulunkäynti ei sujunut. Syitä oli monia. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, niin koulussa kuin kotona. Haaveilin ja piirtelin filmikohtauksia. Viisitoistavuotiaana kävelin sitten ulos koulusta ja päätin, etten mene enää takaisin. Vietin vuoden Los Angelesissa siskoni luona. Uneksin filmitähden urasta. Vaikka vaeltelin Sunset Boulevardilla, minkä lähellä asuimme, ei minua löydetty filmiin, valitettavasti.

Suomeen palattuani livahdin kuusitoistavuotiaana Ruotsalaisen Teatterin Oppilaskouluun. Olin onnellinen. Saimme avustaa näytelmissä ja musikaaleissa, rakastuin välittömästi teatterimaailmaan. Kohtausten välillä piirsin näyttämön sivussa tanssijoita. Tanssi oli haaveitteni ykköskohde, joka kuitenkin oli ulottumattomissani, ehkä juuri siksi olinkin niin tavattoman kiinnostunut siitä. Mutta näyttelijä minusta tuli ja myöhemmin ohjaaja. Ohjaajana piirsin usein pukuja ja lavastusehdotuksia. Se oli nopeampaa kuin selittäminen.

Vähitellen aloin toivoa, että tietäisin enemmän väreistä ja maalaamisesta.

Ensimmäinen taidekurssini, Helsingin Taideyhdistyksen järjestämä kesäkurssi Suomenlinnassa, toimi minulle silmienavaajana, vuosi oli 1991. Opettajana kurssilla oli energinen taideguru Petri Hytönen.

Kuvat: Hannu Kurki

“Katso mitä siellä tapahtuu!” hän huusi ja osoitti ikävän väristä hiekkatietä. Selitettyään valon ja varjojen saloja rupesin vähitellen näkemään. Jo ensimmäisenä iltana maisema lautalta katsottuna oli muuttunut akvarelliksi. Siitä lähtien olen käynyt joka vuosi kursseilla kotimaassa ja ulkomailla. Olen saanut työskennellä taitavien opettajien johdolla. Olen maalannut lukemattomia ”puska-akvarelleja”. Ulkona maalaamisessa on vetoa, vaikka rajaaminen on vaikeaa ja elävät mallit häipyvät usein näkyvistä, eivätkä varjotkaan pysy paikoillaan, silti läsnäolemisen tunne on mahtavaa. Suomessa on loistavat mahdollisuudet opiskella maalaamista hyvien ammattitaiteilijoiden opastuksella. H.E.

Tervetuloa tutustumaan Helen Elden näyttelyyn!

Lea Karttunen
galleristi

- Jag har alltid ritat. Det var en ständig brist på papper och vässade pennor i barndomshemmet. Med mina teckningar fantiserade jag mej långt bort från vardagen. Motiven kom från sagoböcker och sommarnaturen på landet, fee'r och prinsessor. Skolgången artade sej inte. Skälen var många; jag kände mej utanför både i skolan och hemma. Jag dagdrömde, knyckte småpengar från pappas paltåficka, sprang på bio och ritade dramatiska filmscener. Våren jag var femton och igen stannat på klassen, bestämde jag att aldrig återvända till skolan. Jag tillbringade ett år hos min syster i Los Angeles. Jag fick delta på en konstskolas sommarkurs. De vuxna hoppades att jag skulle fatta tycke för bildkonst på allvar. Men stilleben och sittande tanter var tråkigt. Jag ville bli filmstjärna. Men fast vi bodde helt nära den berömda Sunset Boulevard, där jag tog bussen näst varje dag, blev jag aldrig upptäckt- tyvärr.

När jag återvände till Finland, lyckades jag slinka in på Svenska Teaterns Elevskola som sextonåring. Jag var lycklig. Vi fick statera i pjäser och musikaler, som jag genast förälskade mej i. Jag brukade hänga i kulisserna och rita av dansare, som jag beundrade stort. Dansen var min passion, men tyvärr bortom räckvidd för mej. Men skådespelare blev jag, och senare också regissör. Som regissör tecknade jag ofta kläder och scenografiförslag, det var snabbare än att förklara.

Så småningom ville jag veta mera om färger och målning.

Min första målarkurs var Helsingfors Konstföreningens sommarkurs på Sveaborg. Lärare var konstgurun Petri Hytönen och året var 1991.

“Titta vad där händer!” ropade han och pekade på en tråkig sandväg. Efter att förklarat något om ljusets och skuggornas hemligheter, öppnades mina ögon och jag började faktist se! Redan den första kvällen på färjan tycktes utsikten som ett konstverk, en akvarell! Efter det har jag deltagit i kurser varje år, både i hemlandet och utomlands. Att måla ute har sin säregna charm. Avgränsning är svårt och motiven går sin väg och inte ens skuggorna hålls på plats, men känslan av närvaro är härlig. I Finland har vi goda möjligheter att studera med fina yrkeskonstnärer. H.E.

Hjärtlig välkommen till HELEN ELDEs utställning på Gallerie Saima, Jungfrustigen 9.

Lea Karttunen
gallerist